Arpeggio

Zakaz

Irnakkin pirujen klubitalolla soi metallimusiikki ja virtasi viina. Synkeä betonikolossi oli sisältäpäin paljon miellyttävämmän näköinen kuin ulkoa – mikäli katsojalla oli esteettistä silmää motoristirikollisten kauneusihanteille. Seinät olivat suurimmaksi osaksi telineissään lepäävien tuliaseiden peitossa. Baaritiskin takana viehkeä skakdineiti tarjoili nahkatakkisille yrmyille juotavaa, ja nahkatakkiset yrmyt yrittivät lähes poikkeuksetta iskeä viehkeää skakdineitiä.

Suuren klubihuoneen perällä seisoi valtava nahkatuoli, jolla istui muihin nahkatakkiskakdeihinkin verrattuna vaikuttava hahmo: kultavalkea miekkonen, joka oli ilmeisesti päättänyt, että joka päivä oli pelkästään ylävartalon treenauspäivä, ja jonka hattu oli valtava. Siis oikeasti, kenellä on niin iso hattu? Mustaa piispanhattua koristi Irnakkin pirujen symboli, liekehtivä skakdinkallo. Tarkkasilmäinen olisi saattanut myös huomata, että todellisuudessa piispanhattu oli myös valtava sotakypärä. Kullatun haarniskansa päällä piispalla oli pitkä nahkatakki, jota olisi joku saattanut verrata jopa papin kaapuun tai albaan – ja olihan Irnakkin pirujen perustajalla peräti eräänlainen stolakin yllään, nimittäin panosvyö, joka roikkui hänen vasemman olkapäänsä yli. Silmillään Irnakkin Piispalla oli hieman ristiriitaisilta vaikuttavat aurinkolasit, joiden linssit olivat viisisakaraisen tähden muotoiset ja kehykset hieman oranssinvivahteiset. Sopivat yhteen skakdin kullatun haarniskan kanssa. Lasit eivät kylläkään olleet huomattavin piirre skakdin kasvojen ulkonäössä, sillä tämän leuka oli kultaisen hampaikkaan panssarin verhoama. Jos joku löisi Irnakkin Piispaa turpaan, satuttaisi lähinnä oman kätensä. Lisäksi tämän huulilla oli tuhdein sikari, mitä koko Xialla oli tarjota zakazilaisille ostajille. Paksu savu verhosi tuolin yläpuolista ilmaa.

Portaat alas klubihuoneeseen juoksi kovalla kiireellä hätäinen kolmionmuotoisia aurinkolaseja päässään kantava skakdi ja kiinnitti piispan huomion, joka aiemmin oli ollut mainiossa musiikissa, nimittäin Frankk Klepakkirakkin klassikkoalbumin hienoimmassa biisissä.
”Mikäs Rotakkilla on hätänä?” virkkoi kultainen skakdi saapujalle hyväntuulisesti.
”Hei pomo, tuolla ulkona on yksi häiskä joka haluu tavata sut… ja tuota, se varmaan tulee ihan itse sisälle.”

Zakazin ilta-auringot paistoivat porottavasti mustuneeseen mökkiin, jonka tiilikatto oli osittain romahtanut. Maa mökin ympärillä oli kraatteroitunutta, mikä ei kylläkään haitannut metallisten olentojen kulkua. Kultainen Avhrak Feterra Xa liisi mökin yllä.
”Käsky: Tutkikaa rakennuksen sisäosat.”
”Tottelemme”, kuului kymmenkunta vastausta.

”Ei kai meidän pojat päästä tunkeilijaa sisään ilman lupaa, mitä?” Piispa kyseenalaisti ja tönäisi Rotakkia kylkeen niin, että tämä lensi maahan.
”Tota noin, niin, tuota kun siis pomo, meillä on ehkä vähän ongelma.”

Tuskanhuutoja ja plasmakanuunan ääniä kantautui portaiden yläpäästä. Piispa varautui tulijan saapumiseen, ja niin tekivät myös muut huoneessa olevat. Musiikkia kukaan ei hiljentänyt, sillä siihen saisi olla aika hurja syy.

”Ilmoitus: Mestari ZMA haluaa esittää tarjouksen.”
Merkillisen muotoinen metalliolio oli tulla tupsahtanut alas portaita pari ruumista vanavedessään. Piispa kohotti kulmiaan ja hörähti:
”Jaa että Arsteini haluaa käyttää palveluitamme? Mitenkäs sitä nyt siihen on tultu?”
”Toteamus: Tiedätte valon toan sijainnin.”

Mökin sisältö oli käännetty ympäri kahteen kertaan eikä mitään hyödyllistä ollut löytynyt. Eräs Feterra vilkaisi valokuvaa, jossa kaksi skakdia – sinihopeinen mies sekä ruskeanoranssi nainen – seisoivat vierekkäin. Julma metalliolento murskasi valokuvan kädellään.
”Ilmoitus: Ei mitään hyödyllistä löydettävää. Johtolangat päättyvät tänne.”

Yksikkö Xa tarkkaili vielä ympäristöään. Mökin olemassaololla ei ollut enää tarkoitusta.
”Käsky: Eksterminoikaa.”
”Tottelemme!”

Liekit metallisten olioiden liekinheittimistä nielivät mökin.

”Mikä perkeleen valon tooa. Ei me mitään sellasia harrasteta!” Piispa ärähti ja suki muhkeaa valkeata harjaansa närkästyneenä.
Avhrak Feterra vastasi ampumalla plasmakanuunallaan lähimmän skakdin nestemäiseksi tahnaksi. Siinä samassa jokainen huoneen nahkatakkilisko oli vetänyt esiin aseen, kuka mitenkin järeän, ja tarjoilijaneiti oli paennut takahuoneeseen.
”Tiedoksenne: Mestari ZMA tietää teidän valehtelevan.”
”Minähä en suvaitse väkivaltaa meidän poikia kohtaan, peltipurkki. Miks me autettais Arsteinia, hä?”
”Vastaus: Teille maksetaan hyvin.”
”Aika isoista summista pitää puhua, kuule! Pitää ensinnäkin maksaa noitten hautajaiskulut. Ja valon tooien löytäminen on pirun hankalaa, kun niitä ei ole olemassakaan.”

”Tota, pomo, oli meillä se yksi mut me myytiin se Cazann Kultaruoskalle”, Rotakk kuiskasi Piispan tuolin takaa.
”No skarrarrar, niinpä olikin”, Piispa naurahti. ”Mutta se on varmasti jo myyty eteenpäin tai pilkottu kappaleiksi tai mitä se Cazannin perkele nyt harrastelee itekseen siellä plantaasillaan!”
”Oikeestaan, pomo, Kultaruoskan plantaasi on kuulemma pistetty paskaksi…”
”Jaa…”
”Tarjous: Tuokaa valon toa Mestari ZMA:lle, ja teille maksetaan nimeämänne summa. Tuokaa joku, joka tietää valon toan sijainnin, ja teille maksetaan puolet nimeämästänne summasta.”
Feterra latasi jälleen aseensa.
”Tuokaa uutisia valon toan kuolemasta, ja teille maksetaan tuskattoman kuoleman palkkio.”

Piispa mietti, mahtaisiko hän pystyä nimeämään sellaisen summan, jonka puolittamiseen hän olisi yhä tyytyväinen, mutta Feterran plasmakanuuna vaikutti liian uhkaavalta, jotta ajattelusta olisi tullut mitään, vaikka jokainen huoneen skakdi tähtäsi aseellaan Feterran päätä. Hän kirosi mielessään Cazann Kultaruoskaa ja päätti tehdä tästä selvää heti ensi tilassa, mikäli tämä ylipäätään oli hengissä.
”No meillähän on diili!” hän hihkaisi hieman ahdistuneesti jatkaakseen keskusteluntynkää.
”Mestari ZMA arvostaa osaamistanne. Älkää pettäkö Mestari ZMA:ta”, Feterra jatkoi ja perääntyi sitten takaisin portaisiin.

Kymmenisen minuuttia kului, ennen kuin skakdit uskalsivat laskea aseensa. Ja jatkaa ryyppäämistä.

Laskevat auringot paistoivat surullisesti savuavaan mökin raatoon metallisten koneiden kadotessa horisonttiin.

15 vastausta artikkeliin ”Arpeggio”

    1. Ja edelleenkin… nuo sinun kivat ”tyhjä väli”-tagit eivät toimi, sori. Eivät edes omissa viesteissäsi.

      Korjasin ne objektiivisesti hyvillä ja oikeasti toimivilla tyhjillä kursiivitageilla. YOU’RE WELCOME.

  1. Yksi Feterra-spiikki oli unohdettu tagifioida, ja yhdestä puuttui edestä tuo Feterrojen etujuttu.

    Irnakkin piispa on ihan paras. Kannatti rakentaa se. Voisin piirtää miehen.

    Lisäksi, joka kerta kun nimeätte uuden -rakkin, koiranpentu kuolee.

    Feterrat Domekin jäljillä? Plot thickens!

  2. pitkänpuoleinen keskustelunne muotoilusta räjäyttää aika-avaruusjatkumon tällä sivulla

    ja ZMA, eikö yksi valon toa riitä??? kohta se kai etsii käsiinsä gekon ja PAHAN GEKON

  3. Manu käyttää joka viestissä saman biisin riippumatta aiheesta!

    Irnakkin piispa oli hauska hahmokonsepti.

    Zaiggeran mökkipätkä oli erityisen sekava toimimattoman välin takia. Älkää pelleilkö ATK:lla jos se ei toimi.

Vastaa