11 thoughts on “Valkoinen Käsi III”

  1. Kirjoittajakrediitit Valkoinen Käsi-kokonaisuudesta menevät lisäkseni Joylle, Kapuralle, Snowielle, Umbralle, Guartsulle ja oikeastaan myös, öh, Manulle ja Sugalle lisäksi ainakin takaumissa. Lisäksi Make ja Domek olivat taustapirullisessa roolissa muutamissa asioissa. Ai niin, Joylle ja Kapuralle loputtomasti karmaa tämän kamaluuden htmlfikinoinnista ja TAIKAMUOTOILUJEN tekemisestä.

    Haluan kiittää myös CMX:ää, jonka lyriikoita häpeilemättä käytin raaka-aineena tähän asiaan. Tarkemmat musiikkikrediitit tulevat soundtrackjulkaisun yhteydessä.

    Tuntuu tosi huojentavalta, että tämä on vihdoin takana. Tästä eteenpäin sitten full-on-sinisellä menen kirjoittamisen näkökulmasta.

    Muuten olen sitä mieltä, että Xentoro OTP.

  2. kiva viesti

    tulipa lyhyt kommentti

    no ei oikeesti kirjoitan arvostelun xentorosta

    Xentoro on paritusten joukossa huomionarvoinen sen vuoksi, että vaikka se olemassaoloajaltaan häviää esimerkiksi Tawa/G:lle, on Xentoro kiistatta Klaanonin PARAS OTP. Lyhyessä ajassa ja vielä lyhyemmässä määrässä viestejä, joissa parilla on tilaisuus vuorovaikuttaa, on Xentoro kehittynyt hämmästyttävän pitkälle. Osittain asiasta voidaan tietenkin kiittää liitteitä, joita erinäiset tahot ovat uskollisesti ängenneet joka puolelle havainnoitavaa universumia sitten Xentoro-fanikunnalle (eli minä matoro ja joy) legendaariseksi muodostuneen Musta Käsi II:n ajoista.

    Osittain parituksen kiehtova sopivuus syntyy siitä, että hahmojen hahmokaaret yhtyvät kummallekin sopusointuisalla tavalla. Xen kärsi eristyksestä ja yksinäisyydestä, joihin komea Jään sotilas tarjosi lääkkeen. Matoroa puolestaan on halki Metru Nuin vainonnut läheisten petturuus (lol ei oikeesti ite oot petturi ku puukotit mua selkään), jonka vuoksi ehkä jopa viaton Xen muodostui houkuttelevaksi suhteeksi. Juonellisesti on kiinnitettävä huomiota myös Xenin mysteeriin, jonka antaminen Matoron ratkottavaksi kertoo paitsi vahkin luottamuksesta myös toan halusta miellyttää ja auttaa tätä.

    Myös Valkoinen käsi-viestin loppuhuipennus on tärkeä yksityiskohta. Antamalla Xenille Nimdan Matoro kohdistaa monesti rikotun luottamuksensa täysin avoimesti vahkiin, jonka oikeastaan vasta tapasi. Nokkelat saattavat myös huomata varmasti ennaltaviittaavan Musta käsi/Valkoinen käsi-parin, joka sopii yllättävän hyvin hahmoparin primäärivärityksiin. Ensin Xen ojentaa mustan kätensä luottamalla Matoroon mysteerinsä ratkaisemisessa, ja sitten Matoro tarttuu siihen omallaan päättäessään Nimdan kohtalosta. Sattumaa? En usko!

    Myös hahmojen yksilöviesteissä on vihjeitä. Aft-Amanassa kredipselleenillä trippaava Matoro kuvittelee ensiksi itselleen mielihaaremin, mikä paitsi sisältää Xenin myös toistaa toan toiveet löytää luotettava taho, johon turvautua. Matoron huomiosta Xenin kanssa kilpailevat myös Deika ja tämän ajatusten muovaama Delta, mutta kerronta enemmän tai vähemmän tappaa kummankin ja ilmaisee selvästi, että Xen on Matorolle se oikea.

    Niin lyhyen ajan ovat hahmot viettäneet yhdessä, mutta niin vahvasti kummankin hahmokaari kietoutuu toiseen. Vihjeet ovat ilmiselviä, ja niiden valossa voin turvallisesti sanoa, että

    XENTORO

    O
    T
    P

    (tämä on samaan aikaan parhain ja typerin asia, mitä olen koskaan kirjoittanut)

  3. Kahden kokonaisen lukukerran jälkeen olen vähitellen sitä mieltä, että olen tälle paketille velkaa edes jokseenkin kunnollisen kommentin.

    Mistä tässä edes aloittaa? Olin jo aika hypeissäni tästä jo kauan etukäteen. Hypeni se ansaitsi jo isoimpana yksittäisenä paukkuna Klaanonia, josta en ennen julkaisua tiennyt edes (piru vie) nimeä. Harvinaisen kutkuttavasti vain ”Metru Nui -finaalina” markkinoitu jötkäle oli jo lähtökohtaisesti Matoron suuri tulikaste juonien organisaattorina ihan samalla tapaa kuin se oli oman Jään sotilaamme tulikaste Nimdan sinisissä liekeissä. Tähän yhteen sijaintiin oli kasattu niin paljon osapuolia ja juonia että minulla ei rehellisesti ollut aavistustakaan, miten saisitte homman pakettiin tyydyttävästi yhtenä kokonaisuutena. Ilokseni voin sanoa homman enemmän kuin toimineen. Olen aika pirun vaikuttunut siitä, miten saitte tästä totaalisesta clusterfuckista tyydyttävän ja lopulta hienolla tapaa hahmopohjaisen kokemuksen. Lähes kaikki tämän saagan hahmot saivat oikeaa tekemistä, ja minulla on kyllä loputtomasti ylistettävää joka osasta.

    Kapuralle iso käsi siitä, että nimikkohahmosi on rehellisesti yksi tämän kokonaisuuden helpoimmin sympattavissa olevia hahmoja, ja suvereenisti kaikista hauskin. Deleva tulee hyvänä kakkosena siinä.
    Lisäkehuna Kapuralle, kun ei miitissä ollut: Zairyh otti päässäni vihdoin paikkansa aika pirun hyytävänä kusipäänä. Kun aiemmin sokeuduin siistin kasvipahiksen oikeutetun kostotarinan hienoudesta, avasi tämä paketti vihdoin silmäni sille, kuinka hirveä tyyppi se lopulta on. Mökki-Snowieta lainaten: Al-Qaidan taktiikat tuntuvat olevan sille ihan täysin oikeutettuja. Olkoon Jouera kuinka sairas paskiainen tahansa, Zairyh on kulkenut koston polullaan lähinnä viattomia satuttaen, ja en yhtään ihmettele miksi se työskentelee Abzumon kanssa. Pölyn laskeuduttua voi lopulta sanoa, että Zairyh on tämän pakkauksen ilmiselvin pääpaha, ja kertoo hahmon tehokkuudesta jo aika paljon, kuinka se pystyi siihen tekemättä juuri ollenkaan suoria siirtoja.
    Olen kutkuttunut katalan kasvin suunnasta tästä eteenpäin, ja en voi olla vähän toivomatta muiden hahmojen parhaaksi, että se suunta on ihan helvetin iso ruohonleikkuri.

    Feterra-juonen tuominen kertarysäyksellä takaisin oli äärimmäisen vaikuttava teko, ja Umbran jättäminen rautaäpärien vangiksi lupaa lähitulevaisuudesta vain ja ainoastaan juonellisesti turboahdettua parhautta. Mitä taas tulee Feterran Mieli: Official Soundtrackiin…

    Yäk!

    Musta Käsi -osio sidottiin kokonaisuuteen paljon paremmin kuin koskaan osasin aavistaakaan, ja koko tähänastisen ropevuoden vahvin yhtenäinen tematiikka eli kellot käsiteltiin harvinaisen nätisti koko paketin kantavana teemana. Ja en usko koskaan lakkaavani tuulettamasta siitä, että älysin Baterra-aseman bahragit jo kauan etukäteen.
    Jos jostain pitäisi nipottaa, niin näin toisen lukukerran jälkeen kohtaus, jossa Bianca silpoo päähenkilöjoukon menneisyydet kralhia suunaan käyttäen muistutti minua vähän liikaa vanhasta kunnon loisepisodistamme. En väitä että olisin ollut itse sen kanssa suuri luova nero – sama kohtaus on todella vahva toistuva trope kaikkialla fiktiossa eikä tarvitse katsoa sen pidemmälle kuin Doctor Who:n saatanajaksoon. Mutta melko samanhenkisen kohtauksen toistuminen tarinaprojektissamme vähän häiritsi minua. Ei paljoa, mutta silti.

    Snowielle taas iso käsi Deikasta. Hahmo oli ehdottomasti veikkauslistani kakkosena finaalissa kuolevista hahmoista (Radak oli ykkösenä), ja olin ikävä kyllä siinäkin oikeassa. Kiva nähdä että ritarikunnan alkujaan melko ylimääräiseltä tuntuva miniboss-hahmo olikin lopulta yksi tärkeimpiä tulkintavinkkejä tähän pakettiin.

    Sitten voisin vähän vaahdota tästä viimeisestä osasta.
    Kaiken aikaa liiallisen kokeellisuuden veitsenterällä taidokkaasti horjuttuaan tämä finaali oli lopulta allekirjoittaneelle ehkä suurimpia tunteita herättänyt yksittäinen Klaanon-episodi, enkä puhu vain harvinaisen hyvällä maulla toteutetusta Itroz-twististä, joka puhtaassa sartrelaisuudessaan räjäytti tajuntani melkoisesti. Ihan liian monen osapuolen sekamelskana tämä finaali tuuditti minut siihen ajatukseen, jossa Itroz oli oma hahmonsa lisäämässä soppaan sattumia, ja sen kaiken kyljessä unohdin että olet viljellyt pohjustusta tuolle twistille sitten Arkkienkelin taistelun. Ehdottomasti yksi Klaanonin hienoimpia käänteitä sillä tapaa, että se sekä yksinkertaistaa juonta että palvelee teemojamme aivan huikealla tavalla. Samalla iso valkoinen käsi siitä, kuinka onnistuit tekemään aivan totaalisen läpileikkaavan dekonstruktion puhtaimmasta päähahmostamme valtavalla määrällä vanhaa materiaalia. Olin melko nostalgioissani ahmiessani Matoron tarinaa tiivistettynä avainpätkiinsä.

    Jännittävää miten sekä Aft-Amanan että Valkoisen Käden – ja vähän ekstrapoloiden, Kapuran ja Matoron hahmokaarien – suuri kantava teema on se, miten niputamme inhimillisinä ja heikkoina olentoina kaikki menneisyyden virheemme jonkin hypoteettisen Menneen Minän syyksi. En se minä ollut, se oli Arupak. En se minä ollut, se oli Itroz.

    Kaiken tämän helvetin jälkeen on kuitenkin rauhoittavaa nähdä, että Matoro vihdoin myöntää kuinka rikki on. Se, kuinka se jatkoi eteenpäin rikkinäisyyttään tajuamatta kävi harvinaisen lähellä tuhota kaiken mistä hahmo välitti, ja Metru Nuin jättämät arvet tulevat määrittämään koko hahmon ja sen ystävien tarinan lopun Klaanonin ajaksi.

    Omaa sisältöäni paketissa olivat luonnollisesti Cehaya-, DOKTOR VIKTOR VON NEBULA- ja Arkistomaakaripätkät. Lisäksi juuri kontekstia tietämättä kirjoitin tähän viimeiseen Arkkienkelin arkkitehdin apotti -näyn.

    Mitä tulee loppumontaasiin, kylmiä väreitä. Ja maininta Ilmanautin lopullisesta kohtalosta todellakin rikkoi kyynisyyteni.
    Ui vapauteen, Yahal.

    Katkeransuloiset lopetukset ovat god tier -lopetuksia.

  4. Pari viikkoako tässä on nyt yritetty ajatuksia kasata ja olen ehkä viimein kunnossa, jossa osaan peräti kommentoida tätä pakettia jotenkin älykkäästi.

    Ensimmäiseksi tietenkin jäätävät (heh) hatunnostot Matorolle siitä, että onnistuit jonglööraamaan kenties ropen isointa nimettyjen hahmojen palloa näin kauniiksi kokonaisuudeksi. Ja vieläpä niinkin whamin asian, kuin Aft-Amanan jälkeen.

    Tämän kaiken jälkeen tuntuu jotenkin todella tyhmältä, ettei Itrozia koskaan tullut kyseenalaistettua enempää. Hiljaisesti hahmon ja sen taustat aina jotenkin hyväksyi, mutta kuten VK kolmosen kaunis montaasi naamaamme hieroi, olisi varmaan pitänyt miettiä asiaa hieman enemmän. Twisti on kauneimmillaan silloin, kun se on ilmiselvä, mutta onnistuu silti pysymään piilossa. Tämä oli nyt sitä parhaimmillaan.

    Se, mitä tässä kuitenkin eniten rakastan, on ehdottomasti tämän punainen temaattinen keskisormi ropessa vallinneelle blue supremacylle. Se, kuinka Matoro kaiken tämän jälkeen ei kyennyt muuttamaan todellisuutta, koska se, jonka hän oli jo kokenut, oli hänelle aivan liian voimakasta ja… noh, todellista. Viimeistään tämä oli myös kohta, jossa annoin Matorolle anteeksi kaiken sen, mistä hän oman tiiminsä työnsi läpi. Se, että edes kolmella sirulla hän ei kyennyt murtamaan omaa todellisuudentuntoaan kertoi siitä, että ehkä seikkailijatoamme on sittenkin aivan järjissään.

    Tämä on ehkä tärkein ero Radakin kaltaisten idealistien ja suurmulkkujen, kuten vaikka Abzumon välillä. Kenties syy sille, miksi Nimdalla ei olla paskottu jo koko universumia johtuu vain siitä, että se tasoittaa kaupunkeja vasta niin vinksahtaneissa käsissä, ettei moisia kohtaamisia vielä ole ollut.

    Näin omasta puolestani kiitokset kanssakirjoittajille ja erityisesti Kapuralle, jonka koodivelhoilu tähän sivustoversioon oli korvaamatonta. Jään luultavasti selaamaan kolmosen loppumontaasia vielä kuukausiksi. Väitän, että siinä on yksi kauniimmista lopetuksista millekään projektimme historiassa.

  5. Se, että Itrozia ei koskaan ollut ollutkaan Matoron mielessä, tuntui vähän jo kulutetulta Verstaan jälkeen. Olin vähän, että ”heiii, taas tämä sama ’ei ollutkaan mitään’ -juttu”.

    Lisäksi minua häiritsi välillä suunnattomasti lauseiden epämääräisyys: pisteitä ja lainausmerkkejä puuttui takaumissa ja yhdessä kohti lainausmerkit olivat väärässä kohdin.

    En osaa kertoa nyt tähän hätään mitään parempaa Klaanon-ahdistuksestani johtuen.

    1. ”Asiaa x ei koskaan ollutkaan” on kieltämättä kokenut vähän inflaatiota. On aika hauskaa, että ilmeisesti kaikki viime aikojen kyseiset twistit ovat kuitenkin ajalta ennen Rastasta – se oli vain ensimmäinen joka ehti toteuttaa sen. Sekä Arupak, Itroz että Vahki-AI ovat olleet ei-olemassa jo ennen kuin Profeetan Valtakunta oli asia.

      Yritin tuossa korjailla noiden takaumien kieliasua kirjoittamisen yhteydessä (suurin osahan niistä on ihan suoraa invisionfreeltä), mutta todennäköisesti sinne jäi jotakin. Siinä vaiheessa kun tämä teksti tehtiin HTML-tiedostoksi, joka viestikenttään upotettiin, tuhoutui täysin satunnaisesti lainausmerkkejä ja kaikkea vastaavaa (korjasin eilen ne, mitkä löysin), että muotoilumysteerejä tässä.

      1. Jos nyt tosissaan ollaan, mikään näistä kolmesta käänteestä ei ole lopulta kovin lähellä Profeetan valtakunnan omaa. Arupak oli olemassa, se vain sattui olemaan sama henkilö kuin Kapura. Vahkitekoäly on olemassa, mutta se ei ole keinotekoinen mieli eikä vahkitornin sisällä, vaan toinen Baterra-aseman bahrageista. Itroz oli olemassa, mutta on kuollut, ja ääni Matoron päässä oli lähinnä jään sotilaamme omaa luomusta.

        Jos oikein haluaa kärjistää, niin kaikki noudattavat kaavaa ”x olikin oikeasti y”, mutta puolet kaikista twisteistä ikinä ovat käytännössä tuo. Verstas on ainoa asia, jota ei välttämättä koskaan ollutkaan – kaikki kolme muuta olivat asioita, jotka on saatu näyttämään toiselta asialta.

Vastaa