Kaalikivutta

Metru Nui

Harmaat nikamat rutisivat.

Massiivinen keho kiertyi vasemmalle, sitten oikealle.

Robottikehon selän ei olisi periaatteessa pitänyt mennä jumiin. Ymmärrettävää kuitenkin – tämä robottikeho oli matkustanut palasina pienen postiveneen ruumassa päivätolkulla. Metru Nui oli kyllä hyvin puolustettu, mutta jos oli huomattavasti keskimääräistä matkalaista vähemmän orgaaninen, oli piiloutuminen helpompaa.

Aivot hänen mestarinsa oli pakannut nimikkeen ”kudosnäyte” alle.

Satama-alueen hiljaisuudessa Harmaa Aine oli kasannut itsensä ja rullaillut rauhallisempiin kaupunginosiin. Mestarinsa asioilla suurkaupungissa rullaluisteleva aivorobottihirvitys keräsi kuitenkin tavallista vähemmän katseita – sen tämänhetkisen haarniskan kruunasi eloton keinopää, ja aivovisiiri oli luukun peittämä. Aivan huomaamaton köntys ei kuitenkaan ollut.

Esimerkiksi ruokailun tähden. Harmaa Aine oli parahultaisesti lounastauolla yksinkertaista kasvisruokaa tarjoilevan pikaruokapaikan terassilla. Kiireinen tori aukesi hänen takanaan täynnä pienten rouvien ja herrojen elämää. Puhtaana kiiltävät pilvenpiirtäjät reunustivat aukiota. Suoraan Harmaata Ainetta vastapäätä oli ruokapaikan tumma ikkuna, josta koko ympäristö peilaantui. Hänen edessään muovisella pöydällä oli kaalipiiras.

Makuta Abzumon robottikätyri lopetti selkänsä venyttelemisen ja kävi tuumasta toimeen. Tumman hahmon vatsasta aukesi luukku, jonka takana odotti pimeyttä.

Pimeyttä ja pilli.

Tsurrr-urr-urrr. Metallinen pilli työntyi ulos Harmaan Aineen rintakehästä ja upposi piiraaseen. Slluuuurpss. Lounas imeytyi robottikehon syvyyksiin. Aine oli varma, että mestari olisi kyennyt suunnittelemaan tehokkaammankin tavan tuottaa energiaa raskaasti panssaroidun rullabotin tarpeisiin. Aine ei ollut varma, miksi mestari teki näin, mutta ei ajatellut asiaa enempää. Ehei, ei kiputuumailuja.

Kaalipiiras jatkoi pilliytymistään.

Abzumo oli lähettänyt Harmaan Aineen Metru Nuihin kaiken varalta: vaikka makuta osasikin lukea uuden yhteistyökumppaninsa mielen, ei tärähtänyt huonekasvi ollut liian luotettava liittolainen. Abzumo tarvitsi jonkun luotettavan paikalle varmistamaan, että sopimus piti. Ja kukapa olisi luotettavampi kuin Harmaa Aine, joka ei kyennyt edes ajattelemaan mestarinsa kyseenalaistamista. Ehei, ei kiputuumailuja.

…sluuurps. Lautanen oli pillillä imettävästä ruoasta tyhjä. Ruokaputki imeytyi sisään, luukku meni kiinni. Harmaa Aine nousi pöydästä. Lounastauko oli ohi ja tehtävä kutsui tekijäänsä.

Matoro Mustalumen koplan seuraaminen etäältä ei ollut Harmaasta Aineesta lainkaan hullumpaa. Se oli pääasiassa ulkotyötä, ja koko ajan sai olla tekemässä jotain pientä ja turvallista. Makutan koe ja vitsi piti tästä paljon enemmän kuin Abzumon laboratorion vahtimisesta. Tai kaleerin kannen kiillottamisen valvomisesta. Tai pelottavissa temppeleissä hyörimisestä.

Kaikkinensa pääsy pois siltä saarelta oli mukavaa – siellä oli ollut vain harmaita päiviä. Harmaa Aine oli seisonut ja odottanut tehtävää tai tuhoa. Saari oli kuitenkin sodassa.

Konsepti hämmensi Harmaata Ainetta. Hämmensi koska pelotti.

Hän ei uskaltanut ajatella sotaa. Harmaa Aine oli melko varma, että sotatuumailut johdattaisivat hänet kiputuumailuihin. Ehei.

Ja eikö hänen puolensa ollut sentään voitolla? Nazorak-imperiumin eteneminen oli suureellisuudessaan tasaisen hidasta – Harmaan Aineen ymmärryksen mukaan ensisijaisesti huoltolinjojen ylläpidon takia – mutta ainakin se oli varmaa. Saaren värikkäämmät asukkaat eivät olleet saaneet kahinoissa tuumaakaan alueita takaisin. Saati sitten taistelleet suoraan vastaan. Mestari piti Harmaan Aineen pääsääntöisesti poissa toiminnasta, mutta tietämyksensä perusteella Aine ymmärsi Bio-Klaanin väen pistävän vastaan erittäin satunnaisesti ja silloinkin ensisijaisesti häirintämielessä.

Sodan dynamiikka oli vaikeaa. Symmetrisessä asetelmassa hänen puolensa olisi pitänyt voittaa jo aikapäiviä sitten, mutta tilanne ei kai ollutkaan symmetrinen? Makuta Abzumo ei ollut koskaan vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta sodan etenemisestä, vaikka likimain kaikki taistelussa kaatuneet olivat hänen lapsiaan.

Mutta äkkiä ajatukset toisaalle. Tehtävään, tai miksei vaikka kaaliin.

Hitaasti ja pienten pyörien kuljettamana Harmaa Aine liukui terassin reunalta ja otti ainoan askelman alas. Viimeinen asia, mitä hän päiväänsä kaipasi, oli kiputuumailu ja päänsärky.

Vähemmän ajatuksia, enemmän rullailua.

7 thoughts on “Kaalikivutta”

  1. Viestin ehdottomasti parasta antia oli se vaihe, kun pääsit analysoimaan Klaanin saaren sotatilannetta, ja sitä, miksi se on edennyt niinkuin se on edennyt. Se teki minut iloiseksi.

Vastaa