Omia rakennelmia

Telakka
Konehalli 7

Ta-matoralainen Garson käveli Telakan konepajan kalinan, kolinan ja klonksunnan keskellä väistellen öljylammikkoja ja välillä eri koneista ja laitteista tuprahtelevia höyrypilviä. Punaista jaloa Rurua kantava pikkumies kantoi kädessään lehtiötä ja etsi paikan johtoa. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä johtajalla oli yksi silmä vähemmän kuin Laivaston muilla työntekijöillä. Lisäksi johtaja painoi noin kahdentoista alaisensa verran. Luultavasti myös kahdentoista alasimen verran.

Keetongu kiristi putkipihdeillä pitkää ja putkimaista nivellettyä vartta. Varsi, jonka päässä oli suuret pihdit, kuului huollossa olevalle Nöpö-luokan höyrytoimisella Ussal-kävelijälle, joita ennen sotaa oli käytetty Klaanin jokapäiväisissä töissä tavarakuljetuksista metsän raivaamiseen. Ajat olivat kuitenkin käyneet koviksi, ja pieni logistinen maakuljetustuki tuskin olisi pahitteeksi. Kävelijöitä oli jäljellä viisi; kuudes oli tuhoutunut skakdien zamor-keskitykseen kahakasta, josta tuntui olevan vuosia.

Tongu oli Telakan Matoranien kanssa korjannut jo neljän kävelijän peruskunnon. Öljyämiset, putkien puhdistukset ja muttereiden kiristämiset olivat perushommia, joihin nopeasti kyllästyvälle henkilölle Telakka ei ollut oikea työpaikka. Tongu kuitenkin piti tälläisestä puuhastelusta, sillä kun kävi läpi vanhempia koneita, keksi yleensä roppakaupalla uusia ideoita. Nytkin kykloopin päässä pyöri idea, ja muutaman pultin strategisella irrottamisella rautaravun suuri saksi irtosi varren päästä. Tongu asetti sen läheiselle pöydälle ja istui kokoonsa nähden matalalle penkille. Pihtien muuttaminen terävimmiksi ja kauhamaisemmiksi voisi auttaa tunneleiden raivaamisessa. Tongu ei ollut juuri liikkunut maan alla, ja tunneleissa rämpimisestä tuli pakostakin mieleen epäonnistunut seikkailu Nazorak-pesässä. Mutta Inikon puheet Ma-Wetista olivat olleet järkeviä, ja torakoiden saartorenkaan kiristyessä hamppuköyden tavoin Klaanin ympärillä kaikkien väylien käyttö olisi järkevää.

Jätti kaivoi pakistaan pienen jakoavaimen ja pyöritteli sillä pihdin leuat auki. Timpurinkynä piirsi makulatuuripaperille kaavion pneumatiikasta, joka liikutteli koneistoa sisältä. Tongu mittaisi silmämääräisesti kiinnikkeiden etäisyydet ja luonnosteli samaan kuvaan vielä uuden kauhan muodon, jotta joku metallipuolen työstäjistä voisi valaa tai takoa sellaisen.

”Kröhöm, pomo”, kuului ääni alempaa. Tongun punaisen silmän katse siirtyi pöydän viereen tulleeseen Garsoniin, joka laski lehtiönsä pöydälle.

”Terve vaan Garson”, Tongu sanoi kumealla äänellään.

”Tehmut käski kertoa sinulle tilanteesta Hydraulisen Vapauden luona,” Garson aloitti, ”Pojat ovat saanet paikattua rungon reiät ja melkein kaikki hajonneet roottorit. Uskoisimme, että saamme lennettyä sen takaisin Telakalle viikon loppuun mennessä.” Hydraulinen Vapaus oli Laivaston toiseksi suurin ilma-alus, jonka Nazorakien Koi oli pudottanut Klaanin tiluksille viisi viikkoa sitten käydyssä ilmataistelussa, joka oli ollut tähän astista raskain.

”Loistavaa!” Tongu sanoi ja taputti matorania olalle, ”Poikani ovat tehneet hyvää työtä. Kohta Kolme Suurta ovat taas valmiudessa potkimaan torakkain kitiinisiä persuuksia. Kertokaa kun olette valmiina, niin teemme siirron mahdolliseksi. Hoovee vie aika paljon tilaa.”

Kyklooppi pyöritteli vielä höyryravun kauhaa mielessään. Ainakin hän teki jotain, joka hyödytti Klaanin kanssa, vaikkei murskannutkaan viholliskalloja rintamalla.

3 thoughts on “Omia rakennelmia”

Vastaa